Puun sielu

Palvaussauna, autuas aina. Appiukollani on nimittäin Saimaalla kesäpaikka, jonka niemennokassa kököttää vanha savusauna. Iänvanha sauna on joskus viime vuosituhannella siirretty saareen, ja se on perimätiedon mukaan aiemmassa elämässään toiminut palvaussaunana. Ehkäpä siksi minua alkaa aina kovasti hiukoa, kun pääsen sinne löylyihin. Niin kävi männä viikonloppunakin.

Siellä savusaunan lauteilla ei mielessä pyörinyt makkara vaan reilun aromikas palviliha. Ja varsinkin palvattu lammas, kun pääsisäinenkin on sopivasti hollilla.

Niinpä äidiyin ehdottamaan appiukolle, josko otettaisiin sauna alkuperäiseen käyttöön ja palvattaisiin lampaanviulu tai vaikka pari. Appi ei ole oikein koskaan suhtautunut suopeasti ehdotuksiini. Ei tälläkään kertaa.

”Minun saunassani eivät lampaat sauno”, appi vastasi ykskantaan, joten palvaushaaveet piti sillä erää unohtaa.

Ajatus itse palvatusta pääsiäislampaasta jäi kuitenkin kalvamaan mieltä. Onneksi otin asian puheeksi naapurini kanssa. Kävi nimittäin ilmi, että hän on omasta mielestään pohjoisen pallonpuoliskon paras kotipalvaaja.

Naapurin neuvomana ja kannustamana päätin käydä toimeen.

Sekoittelin ensi marinadin, johon hölväsin ison lasin punaviiniä, puolisen desiä oliiviöljyä ja toisen mokoman punaviinietikkaa. Pusersin sekaan kymmenkunta valkosipulinkynttä ja maustoin liemen suolalla, mustapippurilla, rosmariinilla ja parilla laakerinlehdellä.

Potkat saivat tekeytyä marinadissa vuorokauden verran, ennen kuin oli aika ryhtyä palvaushommiin.

Palvaaminen sujuu naapurin mukaan mainiosti savustuspöntössä, mutta kun sellaista ei sattunut pyörimään nurkissa, piti homma hoitaa grillillä. Hyvin se meni niinkin.

Palvaaminen grillissä luonnistuu käyttämällä sekä grillibrikettejä että puulastuja. Lastuja kannattaa liotella vedessä tunnin verran – silloin tulee hyvät savut. Naapuri kertoi, että omenanpuun lastut toimivat hyvin lampaan kanssa, joten käytin niitä. Van tuskinpa leppä sen huonompaa olisi ollut. Tai kataja.

Yhtä kaikki, kun briketit oli saatu sytytettyä ja ne hehkuivat punaisina, sysin ne pallogrillin kahdelle laidalle. Hiilikasojen väliin lykkäsin vedellä täytetyn alumiinivuoan hönkimään sopivasti kosteutta ja keräämään lihasta tippuvat rasvat. Asettelin potkat ritilälle alumiinivuoan ylle ja viskasin kourallisen vettyneitä lastuja hehkuvien hiilien päälle. Eiku kansi kiinni ja odottelemaan.

Sivelin potkia marinadilla noin tunnin välein ja samaan hikeen lisäilin joka kerta muutaman grillibriketin ja jokusen puulastun. Suotavaa on, että grillin lämpötila on siinä 110 tai 120 astetta, ei enempää. Silloin lopputulos on sopivan mehukas. Potkia ei saa jättää punertaviksi, vaan ne pitää savustaa täysin kypsiksi. Passeli potkien sisälämpötila on pari, kolme astetta päälle kahdeksankymmenen. Itselläni tähän kului aikaa rontti kolme tuntia.

Lopuksi pyöräytin potkat folioon ja annoin niiden tekeytyä puolisen tuntia, enne kuin panin ne tarjolle. Seuraksi maistui lasillinen punaista, kun sitä nyt sopivasti oli jäänyt yli marinadista.

Oli hyvää. Nyt tekisi savusauna taas poikaa.

 

Löylyn Henki on saunahullu suomalainen, joka saunoessaan pohtii sekä syntyjä syviä että vähän kepoisempiakin asioita.