Kiuas kivineen on saunan sydän

Mikä on saunan sydän, kiuas vai kiukaan kivet? Tätä äidyimme naapurin kanssa lauteilla pohtimaan viimeksi saunoessamme. 

Naapurin mielestä saunan sydän on kiuas, sillä kiukaassa syntyy se, mikä tekee saunasta saunan eli löyly. Olen eri mieltä. Pelkästä kiukaasta ei yksinään ole paljon iloa, sillä kiuas on vain kuori, jota tarvitaan kivien lämmittämiseen –joko sähköllä tai tulella. Ja jos kivet eivät ole iskussa, kiukaalla ei ole mitään virkaa.

Itse asiassa paras kiuas taitaisi olla tonnin painoinen kasa kiviä saunassa, mutta kun se ei ole mahdollista, pitää käyttää kiuasta. Eli: kiuaskivet ovat saunan sydän. Kuumien kivien rosoisilla pinnoilla vesi muuttuu lempeäksi löylyksi, ja höyryn kihistessä kivet myös puhuvat saunojalle.

Paha kyllä, aikaa myöten tämäkin sydän murtuu, sillä mikään ei ole ikuista. Pikkuhiljaa kivet alkavat murentua, jolloin ne pakkautuvat liian tiiviisti. Ilma ei enää kierrä kivien välissä, jolloin löylyllä ei ole enää tilaa kehkeytyä. Saunan sydämen elvytys on onneksi verrattain vaivatonta. Kivien vaihtaminen on nimittäin yleensä nopein ja helpoin tapa parantaa löylyjä –ja vieläpä halvin.

Vaan millainen kivi sopii kiukaaseen?

Itseäni viehättävät luonnonmukaiset, rosoiset kivet, joiden harmaista pinnoista löytää aina uusia kuvioita. Niinpä olen päätynyt yleisimpään kiuaskivilajiin eli oliviinidiabaasiin. Toimii hyvin ja nimikin on kiva, suorastaan runollinen. Se pyörähtää mukavasti suussa; vähän kuin löyly saunassa.

Vankka vaihtoehto voisi olla oliviini, joka on painavampaa ja varaavampaa mutta myös tyyriimpää.

Särmikäs harmaus on mielestäni kaunista, kun taas joku toinen tykkää pyöreistä muodoista tai peräti valkoisista kivistä. Ei siinä mitään, kyllä sellaisiakin sopii kiukaassa käyttää, jos ne sopivat tyyliin. Kannattaa tosin muistaa, että jos käyttää pyöreitä tai valkoisia kiviä, niitä kannattaa latoa vain päällikerrokseen. Alemmissa kerroksissa pyöreät kivet pakkautuvat liian tiiviisti, kun taas valkoiset kivet eivät kestä riittävän hyvin kuumuutta.

Naapuri yltyi kehumaan keraamisia kiviä, mutta ne eivät sovi minun pirtaani. Keraamiset kokkareet voivat olla omiaan laitoskäyttöön, mutta ainakaan minä en halua kotisaunaani mitään laitosmaista.

No, kun kivet on hankittu, on aika ryhtyä ladontapuuhiin. Kivet kannattaa muuten pesaista kotonakin, vaikka ne olisi jo tehtaalla pesty. Sanotaan, että ihminen tarvitsee tilaa ympärilleen, vaan niin tarvitsevat kivetkin. Kivet onkin syytä latoa kiukaaseen riittävän väljästi, jotta ilma kiertää ja löylyille jää temmellystilaa.

Lopuksi vielä yksi juttu kivistä. Jos tulipesän liekkien leikkiä on mukava ihastella saunassa, niin kyllä kiukaan kiviäkin kelpaa katsella. Ne ovat kuitenkin miljoonia tai peräti satoja miljoonia vuosia vanhoja. Mieli rauhoittuu kummasti, ja arjen murheet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin.

Löylyn henki on saunahullu suomalainen, joka blogissaan kertoo, mitä kaikkea on saunoessaan pohdiskellut. Tuumailun tueksi tarvitaan välillä ulkopuolista asiantuntemusta, jota tällä kertaa tarjosi kiuasvalmistaja Narvin kiuasguru Jesse Hämäläinen. Kiitos!